Chicago Blackhawks

Kuten varmasti hyvin monet jääkiekon ystävät tietävätkin, Chicago Blackhawks on amerikkalainen jääkiekkoseura, joka pelaa Pohjois-Amerikan NHL-liigassa. Tarkalleen ottaen joukkue pelaa NHL- liigan (National Hockey League) keskeisessä divisioonassa ja läntisessä konferenssissa. Nimensä mukaisesti joukkueen kotikaupunki on Chicago. Nimikin oli pitkään Chicago Black Hawks, ja se muutettiin nykymuotoonsa verraten myöhään, vuonna 1986.

Alkutaival

ChicagoBBlackhawksien historia alkaa vuodesta 1926, jolloin se liitettiin jo tuolloin olemassa olevaan NHL-liigaan Frederic McLaughlin toimesta. Hän oli myös ostanut Portland Rose Buds -nimisen seuran, ja siirsi siitä parhaimmat ja taitavimmat pelaajat uuteen seuraan, jonka nimeksi tuli BlackHawks. Nimen syntyhistoria puolestaan juontaa juurensa aina ensimmäiseen maailmansotaan, jolloin McLaughlin oli palvellut samannimisessä joukko-osastossa.

Ensimmäisen varsinaisen pelinsä joukkue pelasi vuoden 1926 marraskuussa ja jo joukkueen debyyttipeli enteili menestystä, sillä Toronto St. Patricks kaatui lukemin 4-1. Joukkue sijoittui ensimmäisenä pelikautenaan oman divisioonansa kolmanneksi, joten voidaan sanoa, että joukkueen peliura alkoi varsin lupaavasti. Pudotuspeleissä tuli kuitenkin tie vastaan eikä seura edennyt kärkikamppailuihin asti. Tämän seurauksena päävalmentaja Pete Muldoon erotettiin (tiettävästi McLaughinin toimesta), sillä hän oli sanonut, ettei Blackhawks tulisi koskaan voittamaan jääkiekon runkosarjaa. Samalla syntyi käsite ”Muldoonin kirous”, sillä ensimmäiseen voittoon meni peräti 40 pitkää vuotta.

Ensimmäisen Stanley Cup -pokaalinsa seura voitti kuitenkin jo kaudella 1933–1934. Voitossa oli suuri osuus seuran maalivahdilla Charlie Gardinerilla. Tragediaakaan ei seuran historiasta puutu, sillä Gardiner kuoli vain muutama kuukausi tuon saavutetun voiton jälkeen. Tämän jälkeen meni muutama kausi, jolloin seura niin sanotusti rämpi pohjamudissa, mutta kun Montreal Candiens lopulta kaatui 1938, saavutti Blackhawks jo uransa toisen Stanley Cupin voiton. Seuran perustaja McLaughlin puolestaan menehtyi vuonna 1944 ja tästä alkoi toinen suvantovaihe seuran historiassa. Vuosien

Hiljaista menestysrintamalla

1946 ja 1958 välisenä aikana haukat pääsivät vain kerran pudotuspeleihin saakka. Vaikka joukkueen peli ei toiminut riittävän hyvin noina vuosina, onnistui seura kuitenkin kasvattamaan huipputason yksilöpelaajia. Näistä voidaan mainita ainakin Max Bentleyn, joka on ensimmäinen Hart Trophyn voittanut Blackhawksien pelaaja, sekä Bill Mosienkon, joka teki eräässä ottelussa kaudella 1944–1945 kolme maalia 21 sekunnissa. Bentleyn ja Mosienkon ketjua alettiinkin kutsua lempinimellä Pony Line.

 

Varsinainen käännekohta tapahtui kuitenkin kaudella 1953–1954, jolloin Blackhawks aloitti tosissaan nousun takaisin liigan huipulle. Joukkueen komento siirtyi samalla entisille Detroit Red Wingsien osakkaille James D. Norrisille ja Arthur Wirtzille. Ensi alkuun he palkkasivat entisen Detroitin pelaajan Tommy Ivanin, joka kokosi Blackhawksin uudelleen, tehden siitä menestyvän tiimin. Aikaa tähän meni tosin seitsemän vuoden verran, mutta lopulta työ palkittiin ja kaudella 1960–1961 Blackhawks voitti taas Stanley Cupin. Samalla joukkue myös rikkoi kaikki aikaisemmat piste- ja voittoennätyksensä. Tämän historiallisen pelikauden kärkipelaajia olivat muun muassa Bobby Hull ja Stan Mikita, jotka ovat vieläkin kärkisijoilla joukkueen sisäisessä pistepörssissä.

 

Muldoonin kirous murtuu

 

JermeyRoenickJo aikaisemmin mainittu Muldoonin kirous murtui lopulta vuonna 1966, jolloin BlackHawks voitti runkosarjan. Kauden 1966–1967 jälkeen tapahtui NHL-liigassa suuria muutoksia ja liigan joukkuemäärä kasvoi, mikä tietysti vaikutti Blackhawksienkin peleihin ja vaatimustasoon. Suhteellisen pian, kaudella 1969–1970, BlackHawks nähtiin taas runkosarjan voittajana. Tämän jälkeen menestysrintamalla tuli kuitenkin taas hiljaisempaa ja 1970-luvun alkuvuosien jälkeen BlackHawks ei erityisemmin loistanut. Tilanne kuitenkin muuttui taas kerran 1980-luvulle tultaessa ja kaudella 1981–1982 joukkue teki todellisen ryhtiliikkeen pudotuspeleissä, vaikka kausi olikin alkanut huonosti. Kun 1970-luvulla olivat seuran kannattajatkin harvenneet, oli tämä 1980-luvun alussa tapahtunut tason nousu erittäin tervetullut asia myös seuran fanien ja suosion kannalta ja joukkueen peleissä alettiin taas nähdä täysiä katsomoja. Kaudella -82 joukkue voitti oman divisioonansa, ja pääsi niin sanottuun konferenssifinaaliin asti. Varsinainen finaalipaikka oli siis jo hyvin lähellä, mutta valitettavasti jäi kuitenkin saavuttamatta.

 

Suuri huipennus tapahtui vuonna 1992, jolloin joukkue selvitti tiensä NHL-liigan loppuotteluun asti häviten sen kuitenkin Pittsburgh Penguinsille. Vuonna 1994 seura vaihtoi kotihalliaan. Entinen kotihalli Chigago Stadium sai jäädä, kun uudeksi kotikatsomoksi tuli United Center. Vuoden 1995 jälkeen koettiin jälleen pitkä laskukausi seuran menestyksen suhteen, sillä 13 vuoteen joukkue ei selvittänyt tietään konferenssifinaaliin asti. Mutta kausi 2008–2009 oli eräitä seuran parhaimpia, sillä joukkue selvitti silloin tiensä pudotuspeleihin ja pudotti Galgary Flamesin selvittäen siten tiensä konferenssifinaaliin. Seuraavana kautena 2009–2010 seura voitti puolen vuosisadan mittaisen tauon jälkeen taas Stanley Cupin. Ja sitten kaudella 2012–2013 Blackhawks voitti jälleen Stanley Cupin – nyt jo viidennen kerran.

 

Merkitys Chicagolle

 

Niin kuin Suomessakin monille tulee Porista ensimmäisenä mieleen Ässät tai Raumasta Lukko, on Chicagon Blackhawksillakin samanlainen merkitys kotikaupungilleen. Seura on ollut yksi Chicagolaisuuden tunnusmerkeistä jo 90 vuoden ajan ja tulee olemaan sitä varmasti myös jatkossa. Vaikka seuralla on ollut heikkojakin kausia – kuten millä tahansa urheiluseuralla – ovat uskollisimmat kannattajat aina jaksaneet seistä ja hurrata heidän tukenaan.

 

Blackhawksilla on myös taloudellista merkitystä Chicagolle, sillä jääkiekko ja urheilu ovat kuitenkin aina, erityisesti USA:ssa, viime kädessä viihdettä ja bisnestä. Liiketoiminnan lisäksi joukkue on toiminut monella muullakin tavalla amerikkalaisen ja chicagolaisen jääkiekon edistäjänä ja sillä on ollut suuri merkitys esimerkiksi juniorityölle. Aivan kuin Suomessakin, on myös Yhdysvalloissa idoleilla suuri merkitys lasten ja nuorison valinnoille, ja Chicago Blackhawks on varmasti toiminut monen tulevan Wayne Gretzkyn, Stan Mikitan tai Tony Espositon innoittajana ja esikuvana. Kaikki edellä mainitut ovat nimittäin kyseisen seuran kuuluisimpia pelaajia jäädytetyillä pelinumeroilla: 99, 21 ja 35.